Ositukseen ja perinnönjakoon tarjoamme kiinteän hinnan jakokelpoisen / avio-oikeuden alaisen varallisuuden perusteella. Näin tiedätte heti tilausvaiheessa paljonko prosessi kokonaisuudessaan kustantaa, eikä teidän tarvitse miettiä epäselvää ja ennustamatonta tuntilaskutusta. Hinnaston löydät sivun alhaalta tai tästä.

 

Milloin ositus ja perinnönjako tehdään?

 

Ositus ja  perinnönjako suoritetaan perunkirjoituksen jälkeen. Kun vainaja oli eläessään naimisissa, toimii puolison menehtyminen ositusperusteena puolisoiden välillä. Mikäli puolisoilla ei ollut avio-oikeuden poissulkevaa avioehtoa, on puolisoiden välillä suoritettava ositus ennen kuin perintöä voidaan jakaa. Perinnönjaon suorittamiselle ei puolestaan ole aikarajaa. Kuolinpesää ei kuitenkaan ole syytä pitää jakamattomana tarpeettoman pitkään.

​

 

Mikä on jäämistöositus?

 

Perinnönjakoprosessi on monimutkainen ja usein tunteikas vaihe, joka seuraa joko avioliiton päättyessä toisen puolison kuolemaan tai avioeroon. Tässä prosessissa omaisuus on jaettava oikeudenmukaisesti puolisoiden avio-oikeusosuuksien mukaisesti. Yksi keskeinen käsite tässä yhteydessä on jäämistöositus.

 

Jäämistöositus on omaisuuden ositusprosessi, joka suoritetaan avioliiton päättyessä toisen puolison kuolemaan. Se on osa perinnönjakoprosessia, jonka tarkoituksena on selvittää, kuinka omaisuus jaetaan lesken ja kuolleen puolison perillisten kesken. Jäämistöositus voi olla tarpeen, vaikka leski ja perilliset olisivat aiemmin tehneet omaisuuden osituksen.

​

 

Milloin pitää tehdä jäämistöositus?

 

Jäämistöositus tulee tarpeelliseksi silloin, kun avioliitto päättyy kuolemaan, ja siinä on erityyppisiä tilanteita kuten:

 

• Leski ja kuolleen puolison perilliset: Jäämistöosituksessa varallisuutta jaetaan lesken ja kuolleen puolison perillisten kesken. Tässä vaiheessa selvitetään, kuinka paljon omaisuutta kuuluu leskelle ja kuolleen puolison perillisille.

• Kahden kuolinpesän välinen ositus: Jos leski on myös kuollut, ja perheessä on kaksi kuolinpesää, voi syntyä tarve ositukselle näiden kahden kuolinpesän välillä. Tämä voi olla monimutkainen tilanne, ja jäämistöositus auttaa selvittämään, kuinka omaisuus jaetaan oikeudenmukaisesti.

 

​

Osituksen perustana on kuolinhetki

 

Osituksen perusteena (ositusperuste) voi olla käytännössä avioliiton päättyminen avioeroon tai kuolemaan. Molempien päätteksi suoritetaan omaisuuden ositus. Ositusperusteen syntyhetki on siinä mielessä merkittävä, että sen jälkeen saatua uutta omaisuutta ei oteta huomioon osituksessa. Osituksessa omaisuus kuitenkin arvostetaan pääsääntöisesti osituksen toimittamishetken mukaiseen käypään arvoon. Tämä tarkoittaa, että vaikka puolison kuollessa aviovarallisuussuhteet katkeavat, jäämistöosituksessa omaisuus arvostetaan senhetkiseen arvoonsa, eikä osituserusteen syntyhetken arvoon. Mikäli puolisot ovat hakeneet avioeroa ennen toisen kuolemaa, toimii ositusperusteena avioeron vireilletulohetki.

 

Huomioitavaa:

On tärkeää huomata, että pelkkä perukirjaan liitetty summaarinen laskelma ei korvaa jäämistöosituksen tarvetta. Jäämistöositus on virallinen prosessi, joka varmistaa, että omaisuus jaetaan oikeudenmukaisesti ja lainmukaisesti lesken ja perillisten kesken. Lopuksi, jos tilanne on se, että leski kuolee ennen kuin tasinko on todellisuudessa luovutettu, omaisuus ei siirry perillisiltä leskelle, sillä vasta tasingon luovuttaminen katsotaan saannoksi. Jäämistöositus on siis oleellinen osa perinnönjakoprosessia, joka auttaa selvittämään, miten omaisuus jaetaan avioliiton päättyessä toisen puolison kuolemaan.

​

 

Avioehto, lahjakirja ja testamentti avio-oikeuden muuttujina

 

Avio-oikeus voidaan poistaa nimenomaisella avioehtosopimuksella, lahjakirjan tai testamentin avio-oikeuden poissulkevalla määräyksellä tai jopa henkivakuutuksen edunsaajan ehdolla. Näitä oikeustoimia tehtäessä on kuitenkin tärkeää varmistaa niiden pätevyys ja rekisteröinti tarvittavissa viranomaisissa, kuten DVV:ssä.

 

Lisäksi on tilanteita, joissa avio-oikeus voidaan irtisanoa yksipuolisesti, esimerkiksi toisen puolison konkurssin yhteydessä. On kuitenkin tärkeää huomata, että avio-oikeuden irtisanomisen ja avioehtosopimuksen tulee olla rekisteröityjä, jotta ne ovat päteviä.

 

​

Osituksen suorittaminen

 

Kun toisen puolison kuolema saa aikaan avioliiton päättymisen, on ensin määriteltävä, mitä omaisuutta jakamisessa tulee ottaa huomioon. Ositettava omaisuus voi koostua esimerkiksi yhteisomisteisesta omaisuudesta tai vain toisen puolison omaisuudesta.

 

Ositus suoritetaan noudattaen avioliittolain määräyksiä ja laskennallista ja reaalista vaihetta. Laskennallinen ositus sisältää eri vaiheet, kuten omaisuuden selvittämisen, omistussuhteiden määrittämisen ja velkojen huomioimisen. Laskennallisen vaiheen tavoitteena on määrittää kummankin puolison avio-osat, jotka pyritään tekemään yhtä suuriksi. Tasingon määrä tulee määrittää tämän perusteella.

 

Laskennallinen ositus on käytännössä valmisteluvaihe, joka sisältää joukon askelia varmistaakseen omaisuuden oikeudenmukaisen ja reilun jakamisen. Tämä vaihe pitää sisällään seuraavat toimenpiteet:

 

Omaisuuden selvittäminen: Ensimmäisenä tulee selvittää kummankin puolison omaisuus. Tämä sisältää kaiken omaisuuden, mukaan lukien kiinteistöt, pankkitilit, sijoitukset ja muut varallisuusmuodot.

 

Omistussuhteiden määrittäminen: Osituksessa on huomioitava omaisuuden omistussuhteet. Lähtökohtaisesti kaikki omaisuus kuuluu avio-oikeuden piiriin, mutta poikkeuksia voi olla avioehtosopimusten, testamenttien ja lahjakirjojen perusteella.

 

Velkojen huomioiminen: Velat ovat olennainen osa ositusta. Velat vähennetään ensin avio-oikeuden alaisesta omaisuudesta, ja samalla tavalla velkojen vähentäminen avio-oikeuden ulkopuolella olevasta omaisuudesta on huomioitava.

 

Avio-osien määritys: Osituksessa lasketaan kummankin puolison avio-osat. Tämä tarkoittaa, että kummankin puolison avio-oikeuden alaiset säästöt lasketaan yhteen, ja sen perusteella määritellään, kuinka suuri osuus kuuluu kullekin puolisolle. Tavoitteena on tehdä osat mahdollisimman tasaisiksi.

 

Kun osituslaskelma on valmis, määritetään avio-osa. Tämän perusteella lasketaan tasinko, joka varakkaamman osituksen osapuolen on maksettava vähemmän varakkaalle osapuolelle. Tasinko voidaan suorittaa joko omaisuuden luovuttamisena tai rahallisena maksuna.

 

Reaalinen ositusvaihe tulee sen jälkeen, kun osituskirja on valmisteltu laskennallisessa vaiheessa. Tässä vaiheessa valitaan ja suoritetaan tasinkona omaisuus, joka on määritelty kuuluvaksi toiselle puolisolle. Tasinko voi koostua omaisuuden luovuttamisesta tai rahallisesta maksuna. Veroseuraamuksen omaisuuden siirrosta voivat myös riippua siitä mitä omaisuutta tasingon maksamiseen käytetään. 

​

Kun osituslaskelma on valmis, seuraava vaihe on reaalinen vaihe. Tasinko on varakkaamman osapuolen velvollisuus suorittaa tasinkoa vähemmän varakkaalle osapuolelle. Tasinko voidaan suorittaa kahdella tavalla:

​

Omaisuuden luovuttaminen: Tasinko voidaan suorittaa luovuttamalla omaisuutta varakkaammalta osapuolelta vähemmän varakkaalle.

 

Rahallisena maksuna: Tasinko voidaan maksaa rahallisena suorituksena. Tässä tapauksessa varakkaampi osapuoli maksaa tietyssä rahasummassa vähemmän varakkaammalle osapuolelle.

 

​

Tarkkuus yksityiskohdissa tärkeää ositussopimuksessa

 

Tasingon suorittamisen aikana on useita seikkoja, jotka on otettava huomioon:

 

Tasinko-omaisuuden valinta: Varakkaamman osapuolen tulee yleensä itse valita, mitä omaisuutta hän haluaa käyttää tasinkona. Kuitenkin avio-oikeuden piiriin kuuluvaa omaisuutta on käytettävä tasingon antamiseen.

 

Tasinkon maksutapa: Tasinko voidaan suorittaa joko omaisuuden luovuttamisena tai rahallisena maksuna. Tässä tapauksessa on tärkeää varmistaa, että maksu perustuu avio-oikeuden alaiseen omaisuuteen, jotta ei aiheudu mahdollisia veroseuraamuksia.

 

Yksilöinti: Tasingon saajan on tiedettävä tarkalleen, mitä omaisuutta hän saa tasinkona. Tasingon suorittavan osapuolen on selkeästi osoitettava omaisuus, joka siirtyy tasinkona.

​

​

Perinnönjako

 

Perintökaaren säännöt ohjaavat sitä, miten omaisuus jaetaan kuolinpesässä. Ensimmäisessä asteikossa ensisijaiset perilliset ovat perittävän lapset eli rintaperilliset. Jos perittävällä ei ole omia lapsia, perintö siirtyy heidän lastensa, eli lastenlasten, käsiin. Jos perillisiä ei ole tässäkään vaiheessa, perinnön saa aviopuoliso tai rekisteröidyn parisuhteen osapuoli. 

 

Mikäli puolisoa ei ole, perimysjärjestys etenee seuraavasti: ensin vanhemmat, sitten sisarukset tai heidän jälkeläisensä. Jos edelliset eivät ole enää elossa, perinnön saavat isovanhemmat, ja viimeisenä vaihtoehtona ovat heidän lapset. On tärkeää huomata, että lakisääteinen perimys katkeaa tässä vaiheessa, eli perittävän serkut eivät enää peri.

 

Lisäksi perintökaaressa suojataan lesken oikeuksia kuolinpesän vaatimuksia kohtaan. Perintökaaren mukaan eloonjäänyt puoliso saa pitää kuolleen puolison jäämistön jakamattomana hallinnassaan, jollei rintaperillisen jakovaatimuksesta tai perittävän tekemästä testamentista muuta johdu. Jakovaatimuksesta huolimatta voi puoliso pitää jakamattomana hallinnassaan puolisoiden yhteisenä kotina käytetyn tai muun jäämistöön kuuluvan eloonjääneen puolison kodiksi sopivan asunnon, jollei kodiksi sopivaa asuntoa sisälly eloonjääneen puolison varallisuuteen. Yhteisessä kodissa oleva tavanmukainen asuntoirtaimisto on aina jätettävä jakamattomana eloonjääneen puolison hallintaan.

​

​

Mitä ottaa huomioon perinnönjaossa? 

 

Perinnönjakoon liittyy useita oikeudellisia näkökohtia, erityisesti silloin, kun leski vetoaa hallintaoikeuteen. Tässä tilanteessa leskellä on oikeus pitää kuolleen puolison jäämistö jakamattomana hallussaan, eikä perinnönjakoa tehdä. On kuitenkin huomattava, että rintaperillisillä on aina oikeus vaatia lakiosaansa.

 

Lakiosa on lakisääteinen oikeus, joka takaa rintaperillisille oikeuden puoleen perinnöstä. Vaikka leski saa pitää yhteisen asunnon jakamattomana niin kauan kuin siellä asuu, tämä ei vapauta häntä lakiosan maksamisesta rintaperillisille, mikäli lakiosa voidaan suorittaa muulla omaisuudella kuin kotina käytetyllä asunnolla.

 

On tilanteita, joissa perinnönjakoa ei kannata tehdä välittömästi ensimmäisen puolison kuoleman jälkeen. Lesken oikeus pitää jäämistö jakamattomana varmistaa jäljelle jääneen puolison aseman ja tuo leskelle turvaa. Jakamattomasta kuolinpesästä voi kuitenkin seurata monimutkaisia tilanteita, joten ideaalitilanteessa perintö jaetaan mahdollisimman nopeasti ja selkeästi kokonaisuudessaan. Mitä pidempään kuolinpesä on olemassa, sitä enemmän koituu ongelmallisia tilanteita ja erimielisyyksiä osakkaiden välillle. Kuitenkin perintövero määrätään perunkirjoituksen perusteella tyypillisesti noin vuoden kuluttua perukirjan toimittamisesta verohalllinnolle. Perintöverotus myös toimitetaan riippumatta siitä jaetaanko perintöä vai ei. 

 

Ennen mahdollista perinnönjakoa, on välttämätön vaihe suorittaa kuolinpesässä ositus. Ennen kuin ositus puolisoiden välillä on suoritettu, ei käytännössä edes tiedetä, mikä on lopullinen jaettava omaisuus. Omaisuuden jakaminen ennen osituksen suorittamista, voi asettaa kuolinpesän osakkaat henkilökohtaiseen velkavastuuseen leskelle, mikäli tämä vaatii ositusta eikä tasingon maksamiseen ole pesässä riittävästi varoja. 

 

Perinnönjako toimitetaan, kun perilliset niin haluavat. Osakkaat voivat sopia perinnönjaosta keskenään, mutta lailliset osuudet ja testamentti on otettava huomioon. Rintaperillisen oikeutta lakiosaan ei voida ohittaa kuin poikkeuksellisissa perintökaaren määärittämissä tilanteissa. 

 

Perinnönjakokirja itsessään on keskeinen asiakirja, joka määrittelee, miten perintö jaetaan. Se sisältää tiedot jaetusta omaisuudesta sekä sen arvosta jakohetkellä. Perinnönjakokirjan avulla osakkaat voivat sopia keskenään perinnönjaosta ja se otetaan huomioon perintöverotuksessa.Jakokirjaan on merkittävä muun muassa kaikkien osakkaiden nimet, peruste osakkuudelle sekä maininta siitä, onko osakkaan aviopuolisolla avio-oikeutta tämän perinnönjaossa saamaan omaisuuteen ja sen tuottoon. Jakokirjasta pitää myös selvitä, mitä omaisuutta kuolinpesässä on sekä mitä kukin osakas pesästä saa. Lisäksi jakokirjasta tulee näkyä kunkin osakkaan osuuden suhteellinen sekä arvomääräinen suuruus koko pesästä. 

 

Perinnönjakokirja tulee lähettää verohallinnolle, ja kun se on allekirjoitettu, kuolinpesä lakkaa verotuksellisesti, olettaen että pesään ei jäänyt mitään varallisuutta tai velvoitteita. Perinnönjako vaikuttaa merkittävästi kuolinpesän käytännön asioiden hoitamiseen ja osakkaat voivat käyttää jakokirjaa esimerkiksi pankkiasioiden hoitamiseen tai kiinteistön lainhuutoon. Tyypillisesti jakokirja on myös välttämätön edellytys kun omaisuutta siirretään pesältä osakkaalle, esim. lainhuutoa kiinteistöön ei käytännössä muuten saa. 

 

Kaiken tämän vuoksi perinnönjakokirjan laadinnassa on tärkeää olla huolellinen ja ottaa huomioon kaikki oikeudelliset näkökulmat, jotta se palvelee kaikkien osapuolten etuja ja varmistaa oikeudenmukaisen perinnönjaon.

 

​

Perinnönjakosopimus tai pesänselvittäjä ja -jakaja

 

Osakkaat voivat yhteisymmärryksessä sopia siitä, miten perintö jaetaan. Pesänjakosopimuksen syntyminen edellyttää kaikkien osakkaiden suostumusta ja allekirjoitusta (osakkaan tai valtuutetun) pesänjakokirjaan. Jos yhteisymmärrykseen ei päästä, kuka tahansa kuolinpesän osakkaista voi hakea pesänselvittäjän ja -jakajan määräämistä. Tämä henkilö vastaa kuolinpesän selvittämisestä ja perinnönjaosta. Hakemus tällaisen henkilön määräämiseksi tehdään vainajan viimeisimmän kotipaikkakunnan toimivaltaiselle käräjäoikeudelle.

 

Jos joku osakkaista on alaikäinen, on huomioitava, että hänellä on oltava tai määrättävä edunvalvoja, tai edunvalvojan sijainen pesänselvitystä ja perinnönjakoa koskevissa asioissa. Edunvalvojana voi tyypillisesti toimi alaikäisen huoltaja. Huoltaja voi kuitenkin olla joissain tapauksissa esteellinen (huoltajan omat intressit risteävät alaikäisen kanssa). Esteellisyys voi syntyä puuttuvasta osituksesta tai muussa tilanteessa jossa huoltajalla on muita vaatimuksia kuolinpesää kohtaan.

​

​

Miksi käyttää asiantuntijaa osituksen ja perinnönjaon suorittamiseen

 

Lain monimutkaisuus ja muuttuvat vero-ohjeistukset:

Perintökaari, avioliittolaki ja verolainsäädäntö ovat usein monimutkaisia ja niiden tulkinta voi olla korostuneen tapauskohtaista, jolloin soveltuvan säädännön olosuhde arviointi on merkittävässä roolissa. Erityisesti jäämistöosituksessa korostuu perintökaaren ja avioliittolain sekoittuminen osituksen suorittamisen suhteen. Perintökaarta ja avioliittolakia tulee osata tulkita niiden yhteisvaikutuksen näkökulmasta ja lait itsessään sisältävät merkittäviä viittauksia toisiinsa. Asiantuntijalla on ajantasainen tieto voimassa olevista laeista ja säädöksistä sekä niiden soveltamisesta käytännössä. Lainsäädännön jatkuvat muutokset voivat vaikuttaa perintöön liittyviin kysymyksiin, ja ammattilainen varmistaa, että kaikki uudet vaatimukset ja mahdollisuudet otetaan huomioon.

 

2. Oikeudenmukaisuuden toteutuminen ja keskinäisen luottamuksen säilyttäminen:

Perintöasiat voivat aiheuttaa riitoja perheenjäsenten kesken ja jos perinnönjakoprosessia ei hoideta oikeudenmukaisesti, se saattaa johtaa konflikteihin. Asiantuntija tuntee perintökaaren, avioliittolain sekä verotusmenettelyn ja tulkinnan ja auttaa varmistamaan, että kaikki perilliset tai testamentin saajat saavat heille kuuluvan osuuden oikeudenmukaisesti. Jäämistöositusta ja perinnönjakoa suorittaessa itse, vähintäänkin pienet virheet kuuluvat niin sanotusti oppimisprosessiin ja ovat usein käytännössä välttämättömiä. Tämä  on ongelmallista erityisesti mikäli perilliset ovat vieraantuneet toisistaan. Tällöin osakkaat voivat tulkita viattomatkin virheet, täysin erilaisina kuin mitä on tarkoitettu. Toimenpiteet suorittavan osakkaan voidaan pelätä käyttävän asemaansa hyväkseen. Tämä johtaa nopeasti luottamuksen menettämiseen. Luottamuksen menettäminen osakkaiden välillä on tyypillisesti yksi suurimmista tekijöistä isojen perintöriitojen taustalla. Ulkopuolisen asiantuntijan suorittamat toimenpiteet nauttivat lähtökohtaisesti suurempaa luottamusta osapuolten välillä ja näin ehkäistään kallista luottamuksen menettämistä.

​

3. Verosuunnittelu ja säästöt:

Jäämistöosituksen ja perinnönjaon ammattilainen voi auttaa suunnittelemaan prosessin siten, että perintöverot minimoidaan laillisin keinoin. Tämä voi säästää perinnönsaajille merkittäviä summia. Verosuunnittelun ohella asiantuntija voi myös auttaa selvittämään mahdolliset verovapaudet ja alennukset.

 

4. Varallisuuden arviointi ja jakaminen:

Perinnön osuuden arvioiminen ja jakaminen oikeudenmukaisesti vaatii huolellisuutta ja tarkkuutta. Ammattilainen voi auttaa arvioimaan kiinteistöjen, sijoitusten, pankkitilien ja muiden omaisuuserien arvon sekä jakamaan ne perinnönsaajille tasapuolisesti.

 

5. Lain noudattaminen:

Perinnönjakoprosessiin liittyy usein laillisia velvoitteita, kuten ilmoitusten tekeminen veroviranomaisille ja mahdollisesti velkojien ilmoittaminen. Ammattilainen tuntee nämä velvoitteet ja varmistaa, että ne täytetään asianmukaisesti.

 

6. Henkisen kuorman vähentäminen:

Kun menetät rakkaasi, voivat perinnön jakamiseen liittyvät päätökset ja tehtävät olla erittäin stressaavia. Ammattilainen voi auttaa vähentämään tätä henkistä kuormitusta ja tarjota selkeän ja objektiivisen näkökulman tilanteeseen.

 

7. Konfliktien ennaltaehkäisy:

Ammattilaisen mukanaolo voi auttaa välttämään perinnönjakoon liittyviä riitoja ja konflikteja. Ulkopuolinen asiantuntija voi toimia neutraalina osapuolena ja auttaa ratkaisemaan erimielisyydet rauhanomaisesti.

 

Kokonaisuudessaan jäämistöositus ja perinnönjako ovat monimutkaisia oikeudellisia prosesseja, jotka vaativat erityisosaamista ja kokemusta. Asiantuntijan käyttö tällä alalla auttaa varmistamaan, että perintöasiat hoidetaan oikein ja että kaikki osapuolet saavat heille kuuluvan osuuden oikeudenmukaisesti ja lainmukaisesti. Vaikka ammattilaisen palkkaaminen saattaa tuoda lisäkustannuksia, se voi loppujen lopuksi säästää perinnönsaajille aikaa, rahaa ja vaivaa sekä varmistaa, että perintöasiat hoidetaan asianmukaisesti ja lakien mukaisesti.
 

​